Sodanjälkeisinä vuosina Tampereen kaupunki kasvoi nopeasti sekä kooltaan että väkiluvultaan. Kasvun myötä myös uuden oppikoulun tarve kävi ilmeiseksi. Valtiovallan resurssien suuntautuminen sodan jälkeisiin toimiin, kuten sotakorvauksiin ja jälleenrakentamiseen olivat kuitenkin riittämättömät kouluverkoston uudistamiseksi. Tämä johti siihen, että suuri osa perustetuista kouluista toimi yksityisellä pohjalla.

Koulun perustaminen lähti liikkeelle yksityisten valveutuneiden ihmisten verkostoitumisesta. Tämä aktiivisuus johti Kalevan yhteislyseon kannatusyhdistys ry:n perustamiseen helmikuussa 1952. Johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kaksi vuosikymmentä yksi nykyisen Kalevan lukion merkittävistä alullepanijoista: arkkitehti Jaakko Ilveskoski. Uuden oppikoulun perustamiseen ja kehitykseen vaikuttivat merkittävästi myös Kerttu ja Martti Seppälä. Kerttu toimi uuden oppikoulun rehtorina 1952–1976. 

Arkkitehti Jaakko Ilveskoski, johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1952–1974.

Kalevan yhteiskoulun perustamislupa myönnettiin 29.5.1952 ja koulu aloitti toimintansa saman vuoden syksyllä. Omaa koulurakennusta ei vielä ollut, joten ensimmäiset lukuvuotensa Kalevan yhteiskoulu toimi alivuokralaisena Tammelan kansakoulun tiloissa. Ensimmäinen lukuvuosi aloitettiin yhdessä luokkahuoneessa. Tilan puutteen vuoksi koulua käytiin aamu- ja iltavuorossa. Seuraavaksi lukuvuodeksi 1953–54 Kalevan yhteiskoulu sai käyttöönsä kaksi luokkahuonetta aamuvuorolle ja kolmannen iltavuorolle. 

Kalevan yhteiskoulun ensimmäinen lukuvuosi Tammelan kansakoulun tiloissa 1952–1953
Viimeinen kevät ”evakossa” 1954
Kalevan yhteiskoulun toinen lukuvuosi 1953–54.

Johtokuntaan kuuluva Ilveskoski alkoi koulun perustamisen jälkeen suunnitella tulevaa koulurakennusta. Lopullinen hyväksyntä piirustuksille saatiin kouluhallitukselta syyskuussa 1953. Koulua alettiin kiireesti rakentamaan. Aamulehti piti urakkaa 8.4. 1954 “Tamperelaisten ja kannatusyhdistyksen suurena sisunnäytteenä” sillä se rakannettiin vain reilussa vuodessa.

Syyskuussa, lukuvuoden 1954 alkaessa rakennus urakka ei ollut vielä täysin valmistunut, vaan venyi sääolojen takia aikataulusta. Koska koulun alkua ei haluttu kuitenkaan siirtää, normaali ohjelma korvattiin junakoululla. Nopeasti laadittiin suunnitelma junamatkasta reitille Tampere-Hämeenlinna- Lahti-Lappeenranta-Imatra-Punkaharju-Savonlinna-Jyväskylä-Tampere. Opettajia oli mukana 8 ja oppilaita yli 400. Junaretkikoulu osoittautui kaikin puolin mahtavaksi kokemukseksi ja poiki uuden junamatkan jo seuraavana vuonna.  

Koulurakennus saatiin kuitenkin pikaisesti käyttöön ja lopullisesti koulurakennus otettiin vastaan urakoitsijalta maaliskuussa 1955. Koulu laajeni yhdeksi maamme suurimmista oppikouluista siten, että oppilaita oli oppilaitoksen suurimmassa vaiheessa yli 1100. Koulu oli oppilasmäärältään yksi valtakunnan suurimmista oppikouluista koko toimintansa ajan ennen peruskoulujärjestelmään siirtymistä. 

Kalevan yhteiskoulu valmiina 1955
Kalevan yhteiskoulun opettajat 24.5.1956. Keskellä rehtori Kerttu Seppälä
Kalevan yhteiskoulun opettajat 24.5.1956. Keskellä rehtori Kerttu Seppälä
Kalevan yhteiskoulun naistoimikunta on ollut tärkeässä roolissa koulun historiassa. 1955 naistoimikunta valvoi aamuyöhön myyjäisten edellä.
Kalevan yhteiskoulun pesutuvassa
Opetuskeittiössä 1957


Tampereen kaupunki siirtyi peruskoulujärjestelmään 1976. Tällöin myös suurin osa Tampereen yksityisistä oppikouluista sisällytettiin kaupungin koululaitokseen. Kalevan yhteiskoulussa muutos ei ollut tervetullut, vaan se taisteli peruskoulua korvaavan koulun asemasta. Koettiin, että korvaavana kouluna Kalevassa voitaisiin tarjota opiskelulle paremmat puitteet kuin kaupungin peruskoulussa. Tämä taistelu kuitenkin hävittiin. Omaa korvaavaa yläastetta ei saatu. Koulun tiloihin perustettiin kaupungin yläaste. Keskikoulun luokat 2.–5. muodostivat 1976 Sorsapuiston yläasteen. Yksityiskoulun perinnettä jäi koulun tiloihin jatkamaan kuitenkin lukioaste. Vuodesta 1976 koulu jatkoi eteenpäin Kalevan yhteiskoulun lukiona. Samaan aikaan henkilöstössä tapahtui paljon muutoksia, kun useita pitkään koulussa palvelleita opettajia siirtyi peruskoulumuutoksen myötä eläkkeelle sekä suuri osa Tampereen kaupungin palvelukseen. Myös rehtorina toiminut Kerttu Seppälä eläköityi. Ohjaksiin tarttui Kalevan yhteiskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina vuodesta 1954 lähtien toiminut Pekka Laakso (rehtorina vuodet 1976–1986).

Viimeiset keskikoulun luokat opiskelivat Kalevan lukion koulurakennuksessa 1979–80. Tämän jälkeen koulu on toiminut puhtaasti lukiokouluna ja tunnettu nykyisen nimisenä Kalevan lukiona.

Rehtori Pekka Laakson täydeksi yllätykseksi, Tampereen koululautakunta esitti 1985 kokouksessaan Kalevan lukion asteittaista lopettamista. Hallintoriidan osapuolina olivat Tampereen kaupunki ja Kalevan lukion Kannatusyhdistys ry. Koulun asia ylitti myös valtakunnallisen uutiskynnyksen. Asia koettiin yhteiseksi. Koulun toimintaa puolustivat aktiivisesti niin rehtori, opettajat kuin oppilaatkin. Aktiivinen taisteluvaihe koulun olemassaolon ja tulevaisuuden puolesta kesti syyskauden 1985. Marraskuussa 1985 koulu sai kuitenkin kaupungin tuen toiminnalle jatkossa. 

Kuvaamataidon opettaja Pirjo Houtsonen ohjaamassa ryhmäänsä Kalevan yhteiskoulun lukiossa lukuvuonna 1991–92.

Kuvaamataidon opettaja Pirjo Houtsonen ohjaamassa ryhmäänsä Kalevan yhteiskoulun lukiossa lukuvuonna 1991–92.
Kalevan lukio siirtyi vuosiluokattomaan järjestelmään 1.8.1994. Järjestelmän perusajatuksena on oppilaan itsenäinen päätösvalta opinnoissa. Luokattomuuden myötä opiskelija saa mahdollisuuden valita tarjolla olevista vaihtoehdoista niitä opintoja, joita hän haluaa opiskella. Samaan aikaan sisään otettujen uusien opiskelijoiden sääntelypolitiikka poistui ja oppilasmäärä kasvoi nykyiselleen. Kalevan lukiossa opiskelijat noudattavat valtioneuvoston tuntijakopäätöstä ja opetussuunnitelman perusteita sekä niiden pohjalta laadittua Kalevan lukion opetussuunnitelmaa.

Kansalaisaktiviteetti oli se voimatekijä, joka lopulta synnytti koulun. Koulun perustajat ja toiminnan vaikuttajat panivat kaiken peliin. Koulu muodostui monelle heistä elämäntehtäväksi. Aseveljeyden hengessä ylitettiin näkemykselliset rajat ja puhallettiin yhteiseen hiileen. “Meidän koulun” eteen on tehty paljon töitä, niin opettajien, henkilökunnan kuin vanhempienkin taholta. Kalevan lukio jatkaa toimintaansa tulevaisuuteen luottaen. Pidämme kuitenkin tärkeänä, että tunne “meidän koulu” säilyy vahvana tulevaisuudessakin.

Niin kuin rintamalla aseveli ei aseveljeä jättänyt, ei tänä päivänä nuoria unohdeta. Tämä Raimo Seppälän veteraani Heikelin ajatusten pohjalta kirjoittama sanoma kulkee viestikapulan muodossa vanhemmilta opiskelijoilta nuoremmille. Viesti luetaan ja luovutetaan eteenpäin vuosittain itsenäisyys- ja lakkiaispäivän juhlassa. Tämä vapauden viestikapula –toiminta alkoi Kalevan lukiossa 1999 ja on sittemmin saavuttanut laajasti Suomen lukiot. Yhteisöllisyyden kokeminen, aidon Kalevan lukion toisesta välittämisen hengen viestittäminen teille jokaiselle opiskelijalle ja kauttanne aina uudelle opiskelijapolvelle, on yksi tärkeä koulumme perusajatus.

Teksti pohjautuu teokseen: Heinonen, Salonen & Sola. 2002. Kertun koulusta se alkoi- Kalevan yhteiskoulusta Kalevan lukioon 1952–2002. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä